Luokseni tulee ihminen, jolta on ilo hukassa, vaikka aiheita elämässä olisi kyllin. Ilottomuus oli pitänyt otteessaan jo pitkään, eikä päästänyt ottamaan tanssiaskeltakaan. Aloitamme rauhassa ja rentoutumisen jälkeen minulle aukeaa syy ilottomuuteen. Hyvin vähän tarvitsee puhua. Hyvin vähän minun tarvitsee tietää yksityiskohtia. Asia tulee kuin yhtenäisenä pilvenä vierelleni. Totean hiljaa, että meidän ei tarvitse uskoa kaikkea, mitä lähellämme olevat ihmiset meistä sanovat. Tunnen, kuinka ihmisen sisällä käy kuhina ja sihinä. Suuri tietoisuuden ratas pyörittää asiaa ja pureskelee. Olen valmis voimakkaaseen hoitoreaktioon, itkuun, kehon vavahteluun, tietoisuuden muuttumiseen. Olen valmis kaikkeen. Yhtäkkiä hoitotupaan helähtää nauru, ensin pidätellen, sitten kuin reveten täyteen riemuunsa! Nauran itsekin katketakseni ja yllytän lisää. Ihminen kysyy, että miten sinä tämän teet. Vastaan, etten ole vastuussa tästä hillittömyydestä. Tämä on osoitus näkymättömien auttajiemme oivallisesta huumorintajusta. Saan myöhemmin kuulla, että vatsalihakset olivat kipeinä vielä pitkään nauramisesta ja ilo oli palannut elämään pysyvästi. Olin kiitollinen siitä, että kanssakulkija suostui ottamaan lahjan vastaan. Riemuitsin siitä hänen kanssaan. Miten helppoa paraneminen on, kun siihen on valmis.

Usein ensitöikseni saan askaroida erilaisten paranemisen esteiden kanssa. Ne voivat olla itse luotuja tai toisten meihin jo lapsena asettamia. Ne ovat meitä vahingoittavia ja raskauttavia uskomuksia, jotka eivät ole totta. Tällaisia on myös monissa uskomusjärjestelmissä, jotka pyrkivät selittämään näkymätöntä maailmaa ja sen lainalaisuuksia. Jos uskomus tuo pelkoa rauhan sijaan, se saattaa olla väärä. Kun tutustut uusiin uskomusjärjestelmiin, tunnustele rauhassa, mikä antaa hyvän kaiun.

Luokseni tuli nuori nainen, joka painiskeli lapsuuden ajan traumojen kanssa. Hän oli ollut uskonnon uhri. Nyt hän kulki parantajalta toiselle, näkijältä seuraavalle. Joku tulevaisuutta katsoneista näkijöistä oli todennut hänelle, että hänen ei ole mahdollista valaistua tässä elämässä. Mielessäni kävi pieni kuohahdus. Kuinka joku näkijä voi sanoa tällaista, onkohan nainen ymmärtänyt jotenkin väärin. Tämä ”tiedonjyvä” oli jäänyt kaikumaan hänen ajatuksiinsa samalla kun hän yritti etsiä ehjää itseänsä, kerätä henkilökohtaista elämänvoimaansa.

Meillä parantajilla on suuri vastuu sanomisistamme. Ei ole helppoa muotoilla näkemäänsä siten, että tulee oikein ymmärretyksi. Itse joskus ajattelen, että mitä vähempi puhetta ja tulkintaa, sitä parempi. Keho ja unipuoli meissä ymmärtävät asiat välittömästi. On kuitenkin ihmisiä, joille sanallinen ilmaisu on avain asioiden aukeamiseen. Joskus myös hämmentynyt mieli vaatii jotain selitykseksi, jotta sen vastustus raukeaisi. Sanat voivat parantaa. Oikealla hetkellä.

On tärkeää osata suhtautua paranemista edesauttavaan henkilöön, parantajaan, terveellä tavalla. Parantajaa ei tarvitse katsoa ylöspäin. Hän vain fasilitoi kehoa ja mieltä parantamaan itseään. Olemme vertaisia. Kenenkään sanaa ei ole syytä pitää kiveen kirjoitettuna, etenkään kun on kyse tulevasta. Tulevaisuuksia meillä on aina monta. Jos joku näkijä kertoisi, että minulle olisi tulossa vielä monta lasta lisää, voin silti päättää, että kauttani ei synny enää uutta elämää kolmen pojan jälkeen. Ennustuksiin tulee suhtautua keveästi, kuin vihjeenä siitä, mitä voisi olla.