Muutamia vuosia sitten olimme iltamyöhällä ajelemassa sukulaisiin koko perheellä. Mieheni ajoi. Lapset jo nukkuivat ja minä torkuin etupenkillä. Yhtäkkiä havahduin siihen, että mieheni oli jo pitkään ajanut reilusti alinopeutta tyhjällä tiellä. En kysynyt mitään, ajattelin, että ehkä häntä vain väsyttää eikä hän halua ajaa kovempaa kuin 60km/h. Vastaan tulee yksi ainoa auto. Vasemmalta juoksee hirviemo suoraan sen eteen juuri sillä hetkellä, kun kohtaamme. Mieheni jarruttaa nopeasti, ajaa tien sivuun ja menee katsomaan, onko vastaantulijalla kaikki hyvin.

Hän oli brittiläinen vuokra-autolla. Hirviemo oli huonossa kunnossa. Soitimme poliisin paikalle lopettamaan hirven ja toivotimme hyvää jatkoa säikähtäneelle turistille. Ilman tuota vastaantulijaa, olisimme itse törmänneet hirveen. Poliisit tulivat ja pääsimme jatkamaan matkaa. Hengitimme molemmat kiivaasti. Mieheni kertoi saaneensa jokinlaisen hiljaisen varoituksen sisältään. Onneksi hän kuunteli.

Sisäisen äänen kuulee parhaiten rauhallisessa ympäristössä, ajatukset levossa. Ei riitä, että kuuntelee, pitää myös kuulla ja uskoa kuulemansa. Kaikki se, mitä hiljaisen kuiskauksen jälkeen päässä pyörii, on mielen spekulaatiota, pelkoja ja toiveita. Tärkein viesti tulee aina ensimmäisenä.

On pitkä aika, kun viimeksi olin itse hoitopöydällä vastaanottamassa hoitoa. Ajattelin jokin aika sitten, että voi kun tulisi joku tuttu samaa ammattikuntaa edustava käymään kylässä tai asiakkaana, niin saisin kotikäynnin itselleni siinä sivussa. Välittömästi teki mieli perua toiveeni, sillä se tuntui vähän liian yltäkylläiseltä. Onhan se nyt, kun kaiken pitää tulla kotiovelle saakka – palvelua viimeisen päälle universumilta. Nuori terve ihminen, joka voisi ihan hyvin järjestää ajan ja paikan itse, sen kun vain valitsisi lähellä olevista – hyviä hoitajia piisaa.

Parin päivän kuluttua eräs tuttu kollega kauempaa kertoi matkustavansa tänne päin ja ehdotti vaihtohoitoja. Osa minusta hykerteli ja osa kieriskeli syyllisyydessä tivaten, että onko tämä nyt reilua. Toiset kamppailevat välillä pienienkin asioiden sujumisesta elämässänsä ja minä vaan tilailen kaikenlaisia palveluksia kotiovelle. Ja saan ne.

Osaatko sinä pyytää, ottaa vastaan ja nauttia saamastasi yltäkylläisyydestä? Uskotko, että hyvän tapahtuman jälkeen seuraa lisää hyvää sen sijaan, että olisi jonkin ikävän asian vuoro tulla?