Voiman piteleminen

posted in: Yleinen | 0

Eräänä yönä kauan kauan sitten olin unessani tutussa paikassa tuttujen hahmojen ympäröimänä. Olin makuullani, kun oikeaan jalkaani lähti kiertymään valkoinen suuri käärme. Sen voima oli ylvästä, päättäväistä ja pelottavaa sorttia. Tapahtumassa oli väistämättömyyden tuntu. Käärme asettui reiteeni monelle kierteelle ja katseli minua. Tuntui kuin olisin saanut haltuuni jonkinlaisen voiman, mutta minun piti harjoitella sen pitelemistä.

Ymmärsin, että minulla oli kolme vaihtoehtoa. Jos pelkään ja tartun käärmeeseen lujasti kiinni käsilläni, se puree. Jos suhtaudun siihen välinpitämättömästi, enkä kommunikoi käärmeen kanssa, menetän sen. Miten vaikeaa onkaan pelon ja epäluottamuksen voittaminen. Satutetuksi tulemisen pelko nostattaa valmiuksia satuttaa itsekin. Päätin uskaltaa katsoa käärmettä silmiin. Rentouduin. Sain siihen yhteyden ja tiesin, ettei se satuttaisi minua. Käärme tiesi, etten väkivalloin takertuisi siihen, vaan antaisin sen olla vapaa. Olin saanut uuden ystävän ja suojelijan, sellaisen, jota en olisi ajatellut koskaan pystyväni pitelemään.

Menneisyyden tarinoiden voima

posted in: Yleinen | 0

Mietin eräänä päivänä omaa sukuani ja niitä lukuisia muita sukutarinoita, joiden kulkua olen kuunnellut kupparin tuvan hiljaisuudessa. Usein sukupuut kasvattavat samaa tarinaa oksanhaarasta toiseen.

Joissain suvuissa aina joku mies luopuu omaehtoisesti elämästänsä – päätös ilmentyy eri tavoin: itsemurhana, alkoholismina tai muunlaisena mielen murtumisena. Joissain suvuissa nainen pyrkii hallitsemaan kaikkea ja päätyy lopulta yksinäisyyteen – ilman yhteyttä lähimmäisiinsä. Me tunnemme paljon erilaisia tarinoita.

On hienoa nähdä, kuinka raskas tarina vähitellen haipuu ja sen voima toistaa itseään vähenee. Joskus tarina saa matkustaa sukupolvelta toiselle vahvistuen. Silloin voi käydä niin, että tarinan kantaja uupuu, eikä suku jatku enää. Tarinan voiman voittaminen vaatii nimittäin oikeita sankaritekoja jokaiselta sukupolvelta.

Tunnistat omat tarinasi sinä hetkenä, kun sanot voimattomana: ”Aina minulle käy näin, taas sama juttu, miksei koskaan minulle”. Silloin menneisyyden tarina on tehnyt päätöksiä puolestasi. Tarinan voima punnitaan jokaisessa hetkessä, kun aiot toimia. Me voimme valita sanat suuhumme ja teot kätösiimme. Menneisyys ei kurkota toimiakseen oman voimamme ohi, ellemme anna sille lupaa.