Haukan surma

posted in: Yleinen | 0

Ajoin autoa kohti saaren toista päätä. Yhtäkkiä auton ikkunaan läjähtää jotain suurta ja ruskeaa. Pysäytän auton tien varteen. Kestää kauan tajuta, mikä se oli. Näen ojan pientareella suuren haukan, joka tuijottaa lamaantuneena, vasen siipi retkahtaneena. Lapset tulevat myös katsomaan. Lähestyn petolintua, mutta se väistää. Katselee vain. Palaamme autoon lasten kanssa hiljaisina, tietäen, ettei haukka elä kauaa. Autossa istuu koko kotimatkan ajan mietteliästä väkeä.

Tiesin yhden ainoan ihmisen, jota haukat seuraavat missä päin maailmaa tahansa hän sitten olikin. Sähköpostissa odotti viesti Etelä-Afrikasta. Haukka avasi yhteyden välillemme.

Haukka suostui viestin välittäjäksi. Syvin osa meistä kykenee keskustelemaan eläinkunnan kanssa. Syvin osa meistä osaa pyytää apua silloinkin, kun itse emme täysin ymmärrä, mitä meille on tapahtumassa. Tähän osaan itseä meidän on hyvä ankkuroitua. Sieltä käsin näkee totuuden, joka tulee ajatustemme tuolta puolen.

Maailma ei aukene ajattelemalla tai arvottamalla asioita kauniiseen järjestykseen. Se aukenee suostumalla, antautumalla sille syvyydelle, mikä meissä on.