Löydä se osa itseä, joka piileskelee ja vielä kaipaa sinun hyväksyvää katsettasi. Rakasta se osa sellaiseksi, joka ottaa vastaan hyvän, vaikka ajatuksesi huutelisivat ettet sitä ansaitse. Hyvyyttä ei ansaita. Sille avataan ovi ja se päästetään elämään.
Ajatuksesi puntaroivat jatkuvasti oikeaa ja väärää. Ne jakelevat tuomiot ja ansiot omalla logiikallaan. Tämä logiikka on joskus kuin suljettu huone, jossa et koskaan tule olemaan itsellesi tarpeeksi hyvä.
Päästäksesi tästä huoneesta, voit käyttää opaskarttana elämäsi ihmisiä, jotka näkevät hyvän sinussa. Jos pysyttelet jatkuvan arvostelun ilmapiirissä, et saa voimaa kasvuun ja etenemiseen sellaisena kuin olet. On eri asia kasvaa kuin olla väkisin jotain sellaista, mitä meidän pitäisi sisäisen tuomarimme mielestä olla. Tällainen oleminen on jatkuvaa taistelua omia puutteita vastaan.
Eräs asiakas oli vakuuttunut siitä, että hän ei ansaitse mitään hyvää. Hän oli elämässään toiminut läheisiä kohtaan niin anteeksiantamattomasti, että oli päättänyt rangaista itseään. En sallinut hänen kertoa tarkemmin, mistä oli kyse. Tarina hänen sielunsa rumuudesta oli jo liiankin juurtunut häneen. Hän tunsi syvää surua tekojansa kohtaan.
Hänestä kasvoi ihminen, joka ymmärtää väärintekijöitä. Paremmin kuin ”hyvät” ihmiset, jotka ovat osanneet toimia moitteettomammin läheistensä kanssa. Myötätunto, jota hän alkoi tuntea hankalia ja vihaisia ihmisiä kohtaan, oli jotain erityislaatuista. Se myötätunto oli totta ja syvältä tulevaa. Elämä käärii lahjansa joskus ihmeellisiin käärepapereihin.