Kuppaus, kuppari, kuppari-hanna, saattohoidon doula, surutyö, kuoleman vierellä

Isäni saappaat

Olin unohtanut omat saappaani kotiin Livonsaarelle ollessani Pohjois-Pohjanmaalla saattohoitamassa isääni. Mieleni teki käydä metsässä. Otin isäni saappaat. Hän ei niihin saappaisiin enää tule astumaan. Kuljetin isää sydämessäni mukana koko tuon metsäreissun ajan. Kävin järven rannallakin. Taivaanvuohi huusi, joutsenpari lähti ja kuovi lauloi nousujohteista laulantaansa väistäessään minua. Isäni viimeinen katselmus lähimetsiin ja Piipsjärven rantaan. Hänen saappaidensa viimeiset askellukset. Minun jaloillani.

Toisen saattamisessa kuolemaan on jotain pyhää ja kaunista. Voimme muistella vanhoja, ihmetellä tätä hetkeä ja sanoa kauniita hyvästelyn sanoja joka ilta ennen nukkumaan menoa. Samalla saattohoito on piinaavaa odottelua ilman laskettua takarajaa ja jatkuvaa valppaustilaa reagoida toisen kärsimykseen. Aamulla kuitenkin tervehdimme halauksella. ”Niin se vain koitti tämäkin aamu.”

Oma suru ja kärsimys on käsiteltävä parhaansa mukaan jossain toisaalla kuin kuolevan kanssa, jotta hänellä ei olisi huolta tänne jäävistä. Isäni lepuuttaa kotisohvalla, samalla paikalla kuin missä hänen oma isänsä on lepuuttanut. Vain sohvat ovat vaihtuneet vuosikymmenten saatossa. Monet ovat käyneet isää tervehtimässä. Monet ovat todenneet hänen eläneen rikkaan ja hyvän elämän. Monet ovat itkeneet jo etukäteen ikäväänsä. Olen kiitollinen heille, jotka ovat pystyneet olemaan saapuvilla tervehtiäkseen kuolevaa. Monet, jotka haluaisivat tulla, eivät pystykään. Kuolevan kohtaaminen ei ole mikään itsestäänselvä kansalaistaito.

Olen itse huomannut, että kuoleman kuplasta on välillä otettava myös taukoa, jotta itse elpyy. On huolehdittava, ettei oma elämä seisahdu ihan kokonaan. Saattohoito kestää kuitenkin oman aikansa, se voi olla viikkoja, kuukausia. Niihin on hyvä mahduttaa muutakin kuin kuolemaa. Naurua, tilkka konjakkia lähtöä odottelevan kanssa, saunomista, oman perheen kanssa olemista ja metsässä kävelyä, tavallisia asioita.

Poislähdön hetki on pyhä. Se voi myös pelottaa sekä kuolevaa, että tänne jääviä. Kun olin lapsi, isälläni oli tapana rauhoittaa itkua tai pelkojani silittämällä päästä tai halaamalla. Osaan lohduttaa ja hoivata isää poislähdön hetkenä, sillä hän on itse opettanut, kuinka se tehdään. Kiitos isä siitä.

On jokaisen kansalaistaito osata olla kuolevan lähellä. Se on usein ollut kupparien tai kansanparantajien, kylän ”ammattiläheisten” tehtävä. Se tehtävä voi osua ja todennäköisesti osuu jokaisen meidän kohdalle, jos vain tartumme siihen. Suosittelen lämpimästi kasvamaan ihmisenä kuolevan lähellä.

Isä hengittää vielä. Emme tiedä, kuinka kauan.

Puhu sinäkin kauniita asioita kuoleman hetkellä, vielä kun poislähtevä kuulee ne omilla korvillansa, tässä maailmassa ollessaan. Kuoleva tarvitsee jokaisen lempeän sanan, jotta lähtö olisi levollinen ja täynnä rauhaa.

Avainsanat: saattohoito, perinnehoitaja, kansanparannus, surutyö, kuppari

Matka äidiksi – salaisuus jota kannat

Äitiys määrittelee meitä naisia monella eri tavoin. Edustamme kaikki äitiyttä oli meillä sitten biologisia lapsia tai ei. Olen saanut kulkea monen naisen kanssa palan matkaa kohti äidiksi syntymistä. Osa teistä kantaa uutta elämää vielä salaisuutena, osalla on jo vastasyntynyt sylissä. Muutamat teistä ovat surupolkua tyhjin sylin pitkään kuljettuaan lopulta päättäneet olla Täydellisiä Naisia ja Äitejä myös ilman biologista lasta. Kiitos teille ihan jokaiselle.

Asuinsijan valmistelu ihmeelliselle elämänalulle

Matka äidiksi on jokaisella omanlaisensa. Toisilla siihen on liittynyt pitkällisiä lapsettomuushoitoja, keskenmenoja ja turhautumista. Olet ehkä ollut tuen tarpeessa, jotta jaksat rentoutua sairaalahuoneessa kerta toisensa jälkeen ja kestät epämiellyttävät hoitotoimenpiteet. Olen ehkä saanut valmistella kehoasi luonnonmukaisin keinoin, jotta se ottaisi raskauden vastaan. Se voi tarkoittaa jäsenkorjausta lantion alueelle, kuppausta seisahtuneeseen hormonitoimintaan, kalanruototekniikkaa eli suomalaista akupunktiota tärkeisiin pisteisiin tai syvärentoutusta, jotta hyvän olon hormonit pääsisivät huuhtelemaan jokaista soluasi. Jotta veri kiertäisi kohdussasi kohisten. Jotta uusi elämä kiinnittyisi kasvualustallensa.

Helpotusta raskausajan kuormituksiin

Jos olet jo raskaana, olen ehkä hoitanut raskauteen liittyviä vaivojasi: pahoinvointia, migreeniä, turvotusta, selkävaivoja, liitoskipuja ja levottomia jalkoja. Olen hiljentynyt kanssasi myös synnytyksen lähestyessä, piirrellyt tussilla selkään ja nilkkoihin hyviä hieronta- ja painelupisteitä. Olen auttanut sinua kaivamaan jostain sopukasta mielenrauhan raskauden pitkittyessä yliajalle. Olen nauranut kanssasi, kun ensimmäinen supistus tulee hoitopöydällä. On tärkeää houkutella kehoa luonnonmukaisin keinoin ryhtymään tositoimiin. Kauneinta on nähdä äidin olevan lopulta valpas ja valmis kaikkeen. Silloin tunnen suurta kunnioitusta viisasta biologiaamme kohtaan.

Eheytyminen synnytyksen jälkeen

On myös äitejä, jotka haluavat karistaa traumaattisen synnytyskokemuksen pois kehostansa ja vielä kerran kertoa jollekulle tapahtumien kulun. Hoidan arpikudoksiasi, myös sellaisia näkymättömiä, mielen sisäisiä. Hoidan ja hellin ne osaksi sinua ja synnytystarinaasi. Voit katsella kaikkea tapahtunutta ennenpitkää tyynesti. Välillä tapahtuu sellaistakin, että nainen on valmis päästämään irti ikävästä synnytyskokemuksesta vasta vuosikymmenien kuluttua. Silloinkaan ei ole myöhäistä.

Kuppareiden perimätieto – lahja menneiltä vuosisadoilta

Kupparit olivat aikanaan lapsenpäästäjän asemassa, kun koulutettuja kätilöitä ei vielä ollut saatavilla. He hoitivat erilaisia naistenvaivoja lapsettomuudesta kuukautiskipuihin. Monet näistä menetelmistä yksinkertaisuudessaan ovat kovaa valuuttaa edelleenkin, sillä naisen biologia toimii tismalleen samalla tavalla kuin menneinä vuosisatoina. Vanhat kansanparantajat puhuvat usein ns. kylmästä kohdusta ja lantiopohjan lukosta. Näitä on hoidettu kuppauksella, sisäelinhieronnalla, jäsenkorjauksella, painelulla ja vaikutusta on tehostettu vielä yrteillä.

Onneksi lääketieteelliset lapsettomuushoidot sekä raskauden ja synnytyksen seuranta ovat kehittyneet valtavasti, eikä kupparin tarvitse juosta pitkin kyliä synnytyssaunoissa. Oma paikkansa perimätiedolla kuitenkin on. Hedelmöittymiseen ja synnytyksen käynnistymiseen liittyy edelleen paljon selittämätöntä. Myös henkinen tuki synnytyksen lähestyessä on kallisarvoista ja lievittää synnytykseen liittyviä pelkoja ja vähentää siten lääketieteellisten toimenpiteiden tarvetta.

Doula matkakumppaniksi synnytykseesi

Voit aina tulla voimaantumaan ja hakemaan lievitystä vaivoihisi Parantolalta, mutta synnytyksen tullessa mikään ei korvaa hyvää synnytystukihenkilöä. Mikäli kaipaat kanssakulkijaa synnytysmatkallesi, suosittelen lähestymään ammattimaista sertifioitua doulaa, joka on valmis päivystämään ja on vanhempien tukena koko synnytyksen ajan. Hyvin koutettu ja sairaalahenkilökunnan työtä kunnioittava doula saattaa olla sinun paras kivunlievityksesi ja oksitosiinitippasi, kunnes uusi elämä on sylissäsi. Jos aikoisin synnyttää, varaisin doulapalvelun jo alkumetreillä. Kolme poikaa lienee kuitenkin minulle riittävän runsas lahja.

Tämä on yksi kauneimmista vuodenajoista kasvatella pientä salaisuutta vatsassa. Pienet varpaat ja sormet ottavat solu solulta muotonsa. Jokainen tekstiviesti onnistumisesta, ”plussaamisesta” sykähdyttää. Tuntuu kuin olisin saanut olla osallisena jossain, mihin tänä päivänäkin liittyy salaperäisiä elämänvoimia. Ihanaa raskautta ja voimaannuttavaa synnytysmatkaa!