kuppaus, kansanparannus, shamamisni, perinnehoidot, kansanlääkintä, finnishfolklore, scandinavian folklore, nordic shamanism

Kuin metsäsuomalaisen mieli

Syysaurinko antaa lämpimän säteitään työtilani ikkunoista. Parantolalla lepää ihminen hierottavana. Hän kertoo verkalleen kuulumisiaan. Elettyä elämää. Arjen kiemuroita. Jatkan vaistonvaraista hieromista, mutta katseeni etsiytyy kohti valonsäteitä ja ikkunoista avartuvia maisemia. Ikään kuin katseellani etsisin kanssaihmiselle ulospääsyä tukalasta olotilasta.

Katseeni vaelsi ikkunalta toiselle, kunnes yhtäkkiä näin tuvan ikkunasta varpushaukan lentävän pellolla. Se liiteli ilmavirtausten saattelemana vaivattoman näköisesti, kunnes teki syöksyn kohti peltonurmea. Saalistaja. Tarkkanäköinen ja keskittynyt. Käteni pysähtyivät hetkeksi.

Minulle se, mitä näen luonnossa, tuntuu dialogilta johonkin, mitä siinä hetkessä on käsillä. Se on kuin ajatuksia avartava tuulahdus johonkin, minkä parissa tietoisuuteni työskentelee. Miksi?

Tietoisuuksien rihmasto

Luontohavaintoihin ja villieläinkontakteihin voi myös suhtautua kuin sattumaan. Niiden tuoma ilo ja ainutlaatuisuus toki pysyy silti – ja se on jo valtavan arvokasta. Analyyttinen ja kriittinen mieli antaa arjen valinnoille tukevan rungon ja turvan. Elämä ja kokemukset ovat kuitenkin muovanneet mieltäni laajenevasti myös toiseen suuntaan.  Joskus näitä sattumia tulee määrällisesti niin paljon, että mieleni joutuu kertakaikkiaan harkitsemaan avarampaa suhtautumista. Ajattelen toisinaan kuin sivistyksen ulottumattomissa elävä metsäsuomalainen. Kuin vaistonvarainen eläin, joka kokee olevansa yhteydessä erilaisten tietoisuuksien rihmastoon. Kuin sisälläni olisi jonkinlainen kompassintapainen aistielin, jota minun on välttämätöntä kuunnella. En voi muuta. Suunnistan elämässäni ja ihmisiä kohdatessa kuin muuttolinnut ikään. Ilman todennettavissa olevaa näkyvää kompassia.

Millaisten tapahtumakulkujen myötä tällainen metsäsuomalaisen mieli saa sijaa?

Minä kerron sinulle. Se on silloin, kun…

Kun autoni ikkunaan lentää haukka.

Kun kotini ikkunoihin kuolee parin päivän sisään kolme lintua ja kotipolulle neljäs.

Kun hiiripöllö on vaeltanut Lapista ja istua nököttää parin päivän ajan Parantolan haapapuussa, samalla oksalla, missä erilaiset haukat ja helmi-sekä varpuspöllö ovat istuneet aiemminkin.

Kun 500 km automatkalla pohjoiseen tuulilasini lähellä käy pyrähtämässä 7 haukkaa.

Kun aamuviiden lypsyllä ystäväni navetalla jaloittelutarhaan ilmestyy vitivalkoinen kyyhkynen.

On päiviä, kun istut sisäisessä ahdingossa kotiportailla ja pikkulinnut pyrähtelevät kasvoillesi 30 cm päästä niin moneen otteeseen, että havahdut katselemaan jotain kiehtovampaa kuin omat tukalat ajatukset.

On se hetki, kun puoliso ajaa jännittyneenä autoa kilometritolkulla reilusti alinopeutta havahtuakseen siihen, että yhtäkkiä vastaantulevan auton keula nappaa ison naarashirven suoraan meidän edessämme.

On se hetki, kun hirvinaaras vaeltaa vesijättömaalla kahden vasansa kanssa ja havaitsee minut kalliolla. Örähtää vain vasoillensa ja jatkavat rauhassa matkaansa.

On se hetki, kun urospeura tuijottaa silmästä silmään, eikä lähde minut havaittuaan pois ja saan sen eräksi.

Haukan viesti

Elämässä on mahdollista muuttua saaliista itse saalistajaksi. Joskus se on ainoa tie kohti omaa henkilökohtaista hyvinvointia ja omannäköistä elämää. Ehkä siihen astinen elämä on ollut ulkoaohjautuvaa, toisten tarpeita liian huolestuvalla korvalla kuuntelevaa. Ehkä juuri voimakkaimmat ihmiset ovat eniten vaarassa joutua sellaisten ihmisten saaliiksi, jotka eivät itse halua ottaa vastuuta elämästänsä. Koska hyvyys. Koska velvollisuus. Vastuu. Koska niin kuuluu.

Kuinka selvältä jotkin asiat tuntuvat ulkopuolisin silmin. Tämän vuoksi pyrin itse reflektoimaan itseäni luotettavien ihmisten seurassa. Kaikilla meillä on sokeat pisteemme, joiden näyttäminen on läheisten tärkein ja vastuullisin tehtävä.

Oletko sinä vaarassa jäädä jonkun ideologian, uskonnon tai asenteen saaliiksi? Kai tiedät, että maailmalla on saalistava luonne? Erilaiset agendat etsivät jatkuvasti laumatoimijoita. Kai tiedät, että kaikki tyhjiö tässä maailmassa täyttyy? Mikäli sinä et osaa haluta mitään, joku muu kyllä haluaa. Sinä täytyt jollain agendalla tai toisten ihmisten toiveilla jo ennen kuin huomaatkaan.

Ole rohkea. Ole mieluummin saalistaja kuin saalis. Symbolisesti. Mieti asiaa. Missä asioissa voisit hyödyntää voimakkaampaa ja päättäväisempää otetta? Milloin voisit antaa vain tuulen tulla siipiesi alle, leijailla ja tarkkailla aikasi, kunnes isket. Kunnes teet jotain, mitä olet itse päättänyt.

Asiasanat: suomalainen shamanismi, luontoyhteys, voimaeläimet, kansanparannus, vaistot, intuitio, luonnonmukainen elämä, voimaantuminen

kuppaus, kansanparannus, perinnehoito, selkounet, lucid dream

Hirviperhe pihallani – Selkounet öissäni

Unimaailma otti minut huomaansa, samalla tavoin kuin muinakin iltoina. Koti, luonto tai hahmoton värien ja aistien maailma ovat tyypillisimmät uniympäristöni. Havahdun selkouneen usein vasta kun unessa tapahtuu jotain niin outoa, että ymmärrän sen olevan mahdotonta arkiympäristössä.

Olin kotona, pihapiirissämme olevassa saunarakennuksessa, joka toimi muinoin hoitotilanani – aikana ennen Parantolaa. Katsoin terassilta pihalle ja huomasin siellä makoilevan lauman hirviä. Kuinka ilahduttavalta ja kotoisalta tuntuikaan nähdä suurten villieläinten rauhassa loikoilevan elinpiirissäni. Yksi hirvistä makasi märehtien jykevässä pihakeinussamme.

Kuinka tunnistaa selkouni?

Keinussa makaavasta hirvestä havahduin, että tämä kaikki oli unimaailmaa. Silloin tunnen aina hetken kiihtymystä. Sykkeeni nousee. On vaarana, että menetän selkouneni. Sain rauhoitettua itseni. Valveunet (lucid dreams) ovat minulle tärkeitä matkoja alitajuntaani. Silloin tiedän, että nyt käsitellään elämän suuria linjavetoja sen sijaan, että aivoni järjestelevät mekaanisesti päivän tapahtumia ja tunnelmia.

Metsäneläinten symboliikka

Hirvet havahtuivat läsnäolooni. Lauma lähti levottomasti liikehtimään ympäri pihaa. Mietin kuumeisesti, voisiko lauma jäädä elinpiiriimme? Kaipuu kaihersi. Sen tuntui kuin fyysisenä pakotuksena. Samalla tunnistin monen monia käytännön esteitä yhteiseloon metsäneläinten kanssa. Joukossa oli valkoinen hirvenvasa. Se tuli saunamökin terassille ja alkoi imeä kättäni kuin vasikka.

Koitin työntää valkoista vasaa kauemmas, emänsä luokse, jotta emä ei hylkäisi. Villi metsän elämä tuli niin hellyttävän lähelle. Mitä jos sittenkin eläisin näiden kanssa? Vai aiheuttaisinko heille harmia ja häiriinnyttäisin koko lauman. Entä mitä tapahtuisi yhteydelleni ihmisiin? Mitä hirvivasikalle, jos kesytän sen?

Valveuneni kertoo siitä, että etsin edelleenkin omaa heimoani. Etsin keinoa elää siten, ettei elämä olisi näyttelemistä, paikkansa ansaitsemista,  täynnä ”hyvän ihmisen” velvollisuuksia, joita ei olisi todellisuudessa tervettä suorittaa.

Hirvilauma vaelsi uniini Pohjois-Pohjanmaan soilta. Niiltä soilta, joilla vaeltelin 20 vuotta sitten neljäkin tuntia kerrallaan ajattelematta mitään. Tuo aika ei voi olla minulle täysin merkityksetöntä, vaikka mielestäni silloin ei mitään erityistä tapahtunutkaan. Suo on ennenkin tehnyt minulle tepposia.

Mihin heimoon kuulun?

New age- ja jooga-kenttä tuntuu vieraalta. Saan nykyään allergia-reaktioita jo pelkästään sanoista jooga ja chakra. Myönnän. Allergiani on päässyt kroonistumaan. Ei sillä, että Aasian filosofioissa ja menetelmissä olisi jotain väärää. Ehkä kriittisyyteni johtuu enemmänkin siitä, kuinka niitä traditioita sovelletaan täällä länsimaissa ja millaisin motiivein. Pyrin lieventämään tätä allergiaani jatkuvalla työskentelyllä. Pahoittelen allergiaani, en halua sillä ketään loukata. Onneksi olen saanut oireilleni ymmärrystä konkareilta, jotka ovat myös havahtuneet kentän lieveilmiöihin.

Vaihtoehtohoitajien sokea usko hoitojensa tehoon ja vastustus tiedeyhteisön tuottamaa dataa kohtaan saa minut ottamaan pari askelta taaksepäin. Ja kovan tieteen piiri ei myöskään, tiedättehän, ole minun kotikenttäni.

Mikään uskontojärjestelmä ei minua kiehdo. Enemmänkin olen työssäni nähnyt niiden vahingollisuuden. Uskonnot, mukaan lukien new age:n piiriin lukeutuvat uskonnollissävytteiset filosofiat, ovat saaneet minut vierastamaan laumoja.

Minulle tärkeimmät kansanparantajat ovat vetäytyneet omaan rauhaansa, joko kuoleman, sairauden tai ikänsä puolesta. Osa on myös kasvanut ns. ”Parantaja”-identiteetistänsä ulos.  Heidän mielestään elämästä ei tarvitse kenenkään parantua. Ainakaan uusien sepitettyjen tarinoiden avulla.

Etsikkoaika

Vietän siis etsikkoaikaani ihmisenä. Kansanparantajana. Kupparina ja perinteen kantajana. En vietä etsikkoaikaa ensimmäistä kertaa. Enkä varmasti viimeistä. Sen takia tämä onkin antoisa seikkailu, vaikka se vaatiikin sitä, että huolehdin aika ajoin mahdollisuudesta yksinoloon. Meidän kuuluu kasvaa ja muuttua.

Mikäli tunnet erillisyyttä ja kaipaat silti lauman tuomaa turvaa, toivon lämpimästi, että löydät omasi ja saat nauttia kotvan verran matkaseurasta. Kunnes irtaannut hetkeksi taas omille poluillesi. Mikäli laumat ahdistavat, vetäydy levollisin mielin omaan rauhaasi katselemaan ja kuuntelemaan kuiskauksia iäisyydestä.

Unimaailmasta mielestäni kiinnostavaa luettavaa löytyy Olavi Moilaselta.

 

Matka äidiksi – salaisuus jota kannat

Äitiys määrittelee meitä naisia monella eri tavoin. Edustamme kaikki äitiyttä oli meillä sitten biologisia lapsia tai ei. Olen saanut kulkea monen naisen kanssa palan matkaa kohti äidiksi syntymistä. Osa teistä kantaa uutta elämää vielä salaisuutena, osalla on jo vastasyntynyt sylissä. Muutamat teistä ovat surupolkua tyhjin sylin pitkään kuljettuaan lopulta päättäneet olla Täydellisiä Naisia ja Äitejä myös ilman biologista lasta. Kiitos teille ihan jokaiselle.

Asuinsijan valmistelu ihmeelliselle elämänalulle

Matka äidiksi on jokaisella omanlaisensa. Toisilla siihen on liittynyt pitkällisiä lapsettomuushoitoja, keskenmenoja ja turhautumista. Olet ehkä ollut tuen tarpeessa, jotta jaksat rentoutua sairaalahuoneessa kerta toisensa jälkeen ja kestät epämiellyttävät hoitotoimenpiteet. Olen ehkä saanut valmistella kehoasi luonnonmukaisin keinoin, jotta se ottaisi raskauden vastaan. Se voi tarkoittaa jäsenkorjausta lantion alueelle, kuppausta seisahtuneeseen hormonitoimintaan, kalanruototekniikkaa eli suomalaista akupunktiota tärkeisiin pisteisiin tai syvärentoutusta, jotta hyvän olon hormonit pääsisivät huuhtelemaan jokaista soluasi. Jotta veri kiertäisi kohdussasi kohisten. Jotta uusi elämä kiinnittyisi kasvualustallensa.

Helpotusta raskausajan kuormituksiin

Jos olet jo raskaana, olen ehkä hoitanut raskauteen liittyviä vaivojasi: pahoinvointia, migreeniä, turvotusta, selkävaivoja, liitoskipuja ja levottomia jalkoja. Olen hiljentynyt kanssasi myös synnytyksen lähestyessä, piirrellyt tussilla selkään ja nilkkoihin hyviä hieronta- ja painelupisteitä. Olen auttanut sinua kaivamaan jostain sopukasta mielenrauhan raskauden pitkittyessä yliajalle. Olen nauranut kanssasi, kun ensimmäinen supistus tulee hoitopöydällä. On tärkeää houkutella kehoa luonnonmukaisin keinoin ryhtymään tositoimiin. Kauneinta on nähdä äidin olevan lopulta valpas ja valmis kaikkeen. Silloin tunnen suurta kunnioitusta viisasta biologiaamme kohtaan.

Eheytyminen synnytyksen jälkeen

On myös äitejä, jotka haluavat karistaa traumaattisen synnytyskokemuksen pois kehostansa ja vielä kerran kertoa jollekulle tapahtumien kulun. Hoidan arpikudoksiasi, myös sellaisia näkymättömiä, mielen sisäisiä. Hoidan ja hellin ne osaksi sinua ja synnytystarinaasi. Voit katsella kaikkea tapahtunutta ennenpitkää tyynesti. Välillä tapahtuu sellaistakin, että nainen on valmis päästämään irti ikävästä synnytyskokemuksesta vasta vuosikymmenien kuluttua. Silloinkaan ei ole myöhäistä.

Kuppareiden perimätieto – lahja menneiltä vuosisadoilta

Kupparit olivat aikanaan lapsenpäästäjän asemassa, kun koulutettuja kätilöitä ei vielä ollut saatavilla. He hoitivat erilaisia naistenvaivoja lapsettomuudesta kuukautiskipuihin. Monet näistä menetelmistä yksinkertaisuudessaan ovat kovaa valuuttaa edelleenkin, sillä naisen biologia toimii tismalleen samalla tavalla kuin menneinä vuosisatoina. Vanhat kansanparantajat puhuvat usein ns. kylmästä kohdusta ja lantiopohjan lukosta. Näitä on hoidettu kuppauksella, sisäelinhieronnalla, jäsenkorjauksella, painelulla ja vaikutusta on tehostettu vielä yrteillä.

Onneksi lääketieteelliset lapsettomuushoidot sekä raskauden ja synnytyksen seuranta ovat kehittyneet valtavasti, eikä kupparin tarvitse juosta pitkin kyliä synnytyssaunoissa. Oma paikkansa perimätiedolla kuitenkin on. Hedelmöittymiseen ja synnytyksen käynnistymiseen liittyy edelleen paljon selittämätöntä. Myös henkinen tuki synnytyksen lähestyessä on kallisarvoista ja lievittää synnytykseen liittyviä pelkoja ja vähentää siten lääketieteellisten toimenpiteiden tarvetta.

Doula matkakumppaniksi synnytykseesi

Voit aina tulla voimaantumaan ja hakemaan lievitystä vaivoihisi Parantolalta, mutta synnytyksen tullessa mikään ei korvaa hyvää synnytystukihenkilöä. Mikäli kaipaat kanssakulkijaa synnytysmatkallesi, suosittelen lähestymään ammattimaista sertifioitua doulaa, joka on valmis päivystämään ja on vanhempien tukena koko synnytyksen ajan. Hyvin koutettu ja sairaalahenkilökunnan työtä kunnioittava doula saattaa olla sinun paras kivunlievityksesi ja oksitosiinitippasi, kunnes uusi elämä on sylissäsi. Jos aikoisin synnyttää, varaisin doulapalvelun jo alkumetreillä. Kolme poikaa lienee kuitenkin minulle riittävän runsas lahja.

Tämä on yksi kauneimmista vuodenajoista kasvatella pientä salaisuutta vatsassa. Pienet varpaat ja sormet ottavat solu solulta muotonsa. Jokainen tekstiviesti onnistumisesta, ”plussaamisesta” sykähdyttää. Tuntuu kuin olisin saanut olla osallisena jossain, mihin tänä päivänäkin liittyy salaperäisiä elämänvoimia. Ihanaa raskautta ja voimaannuttavaa synnytysmatkaa!