Unimaailma otti minut huomaansa, samalla tavoin kuin muinakin iltoina. Koti, luonto tai hahmoton värien ja aistien maailma ovat tyypillisimmät uniympäristöni. Havahdun selkouneen usein vasta kun unessa tapahtuu jotain niin outoa, että ymmärrän sen olevan mahdotonta arkiympäristössä.
Olin kotona, pihapiirissämme olevassa saunarakennuksessa, joka toimi muinoin hoitotilanani – aikana ennen Parantolaa. Katsoin terassilta pihalle ja huomasin siellä makoilevan lauman hirviä. Kuinka ilahduttavalta ja kotoisalta tuntuikaan nähdä suurten villieläinten rauhassa loikoilevan elinpiirissäni. Yksi hirvistä makasi märehtien jykevässä pihakeinussamme.
Kuinka tunnistaa selkouni?
Keinussa makaavasta hirvestä havahduin, että tämä kaikki oli unimaailmaa. Silloin tunnen aina hetken kiihtymystä. Sykkeeni nousee. On vaarana, että menetän selkouneni. Sain rauhoitettua itseni. Valveunet (lucid dreams) ovat minulle tärkeitä matkoja alitajuntaani. Silloin tiedän, että nyt käsitellään elämän suuria linjavetoja sen sijaan, että aivoni järjestelevät mekaanisesti päivän tapahtumia ja tunnelmia.
Metsäneläinten symboliikka
Hirvet havahtuivat läsnäolooni. Lauma lähti levottomasti liikehtimään ympäri pihaa. Mietin kuumeisesti, voisiko lauma jäädä elinpiiriimme? Kaipuu kaihersi. Sen tuntui kuin fyysisenä pakotuksena. Samalla tunnistin monen monia käytännön esteitä yhteiseloon metsäneläinten kanssa. Joukossa oli valkoinen hirvenvasa. Se tuli saunamökin terassille ja alkoi imeä kättäni kuin vasikka.
Koitin työntää valkoista vasaa kauemmas, emänsä luokse, jotta emä ei hylkäisi. Villi metsän elämä tuli niin hellyttävän lähelle. Mitä jos sittenkin eläisin näiden kanssa? Vai aiheuttaisinko heille harmia ja häiriinnyttäisin koko lauman. Entä mitä tapahtuisi yhteydelleni ihmisiin? Mitä hirvivasikalle, jos kesytän sen?
Valveuneni kertoo siitä, että etsin edelleenkin omaa heimoani. Etsin keinoa elää siten, ettei elämä olisi näyttelemistä, paikkansa ansaitsemista, täynnä ”hyvän ihmisen” velvollisuuksia, joita ei olisi todellisuudessa tervettä suorittaa.
Hirvilauma vaelsi uniini Pohjois-Pohjanmaan soilta. Niiltä soilta, joilla vaeltelin 20 vuotta sitten neljäkin tuntia kerrallaan ajattelematta mitään. Tuo aika ei voi olla minulle täysin merkityksetöntä, vaikka mielestäni silloin ei mitään erityistä tapahtunutkaan. Suo on ennenkin tehnyt minulle tepposia.
Mihin heimoon kuulun?
New age- ja jooga-kenttä tuntuu vieraalta. Saan nykyään allergia-reaktioita jo pelkästään sanoista jooga ja chakra. Myönnän. Allergiani on päässyt kroonistumaan. Ei sillä, että Aasian filosofioissa ja menetelmissä olisi jotain väärää. Ehkä kriittisyyteni johtuu enemmänkin siitä, kuinka niitä traditioita sovelletaan täällä länsimaissa ja millaisin motiivein. Pyrin lieventämään tätä allergiaani jatkuvalla työskentelyllä. Pahoittelen allergiaani, en halua sillä ketään loukata. Onneksi olen saanut oireilleni ymmärrystä konkareilta, jotka ovat myös havahtuneet kentän lieveilmiöihin.
Vaihtoehtohoitajien sokea usko hoitojensa tehoon ja vastustus tiedeyhteisön tuottamaa dataa kohtaan saa minut ottamaan pari askelta taaksepäin. Ja kovan tieteen piiri ei myöskään, tiedättehän, ole minun kotikenttäni.
Mikään uskontojärjestelmä ei minua kiehdo. Enemmänkin olen työssäni nähnyt niiden vahingollisuuden. Uskonnot, mukaan lukien new age:n piiriin lukeutuvat uskonnollissävytteiset filosofiat, ovat saaneet minut vierastamaan laumoja.
Minulle tärkeimmät kansanparantajat ovat vetäytyneet omaan rauhaansa, joko kuoleman, sairauden tai ikänsä puolesta. Osa on myös kasvanut ns. ”Parantaja”-identiteetistänsä ulos. Heidän mielestään elämästä ei tarvitse kenenkään parantua. Ainakaan uusien sepitettyjen tarinoiden avulla.
Etsikkoaika
Vietän siis etsikkoaikaani ihmisenä. Kansanparantajana. Kupparina ja perinteen kantajana. En vietä etsikkoaikaa ensimmäistä kertaa. Enkä varmasti viimeistä. Sen takia tämä onkin antoisa seikkailu, vaikka se vaatiikin sitä, että huolehdin aika ajoin mahdollisuudesta yksinoloon. Meidän kuuluu kasvaa ja muuttua.
Mikäli tunnet erillisyyttä ja kaipaat silti lauman tuomaa turvaa, toivon lämpimästi, että löydät omasi ja saat nauttia kotvan verran matkaseurasta. Kunnes irtaannut hetkeksi taas omille poluillesi. Mikäli laumat ahdistavat, vetäydy levollisin mielin omaan rauhaasi katselemaan ja kuuntelemaan kuiskauksia iäisyydestä.
Unimaailmasta mielestäni kiinnostavaa luettavaa löytyy Olavi Moilaselta.