A drum
Olen eksyksissä. En tiedä, mitä seuraavaksi kuuluisi tehdä tai mikä ovi avata. Vetäydyn hieman syrjemmälle omaan syvään hiljaisuuteeni. On syytä terävöittää tarkkaavaisuus äärimmilleen. Kun katselee rauhassa, pienikin merkki auttaa pääsemään eteenpäin. Se auttaa ottamaan ensimmäisen askeleen. Ilman sitä matka ei ala koskaan. Päättämättömyys ei vie mihinkään, vaan vie voimat jo ennen kuin olemme päässeet minnekään.
Tämä pätee elämässä, mutta myös työssäni. Paras tapa aloittaa työskentely ihmisen kanssa on täydellinen tietämättömyys. Lähden seuraamaan ensimmäistä polkua, joka hädin tuskin edes näyttää merkitykselliseltä. Joskus tärkeän polun alkupää näyttää metsittyneeltä, juuri ja juuri kulkukelpoiselta. Ilman tarkkaavaisuutta sitä ei edes huomaa. En muista, että polku olisi pettänyt kertaakaan. Jos ihminen haluaa, pääsemme aina kohti jotain mikä on tärkeää sillä hetkellä.
Keho näyttää minulle näitä polkuja. Se heittää toistuvat elohiiret kohtaan, johon kannattaa keskittyä. Se liikahtaa tahattomasti, kun hipaisen huomaamatta jotain tiettyä kohtaa. Ihmisen kasvot valahtavat yhtäkkiä täysin rennoiksi. Myös hengitys paljastaa tipahtamisen syvempään tietoisuuden tilaan. Väärään voin mennä vain, jos erehdyn vetämään nokkelia johtopäätöksiä.